VASTA- JA VIERIKIRKKO
Kirkon uudistaminen, seurakuntien tulevaisuus ja kristillisen sanoman uudelleen tulkitseminen tässä ajassa on jokaisen teologin ja kristityn haasteena. Juuri nyt elettävä aika edellyttää sitä yhä voimakkaammin.
Kristillinen kirkko on onnekseen vapautumassa kaikista niistä yhteiskunnallisen vallan sidoksista, jotka ovat sumentaneet sen sanomaa ja eettistä toimintakykyä lukuisina vuosisatoina. Tämä vallan kanssa solmitusta liitosta irtautuminen ja itsestäänselvyyksistä luopuminen tekee kirkolle vain hyvää. Samalla se merkitsee taloudellista niukkuutta ja kipeitä päätöksiä.
Jos joku sosiologi tulkitsee tätä aikaa käsitteellä jälkikristillisen aika, hyvä niin. Hyvällä mielellä ja toivorikkaasti annan tälle käsitteelle uuden tulkinnan. Taizén Veli Rogerin pääsiäisviestin sanoin: ”Ylösnoussut Kristus valmistelee kevättä kirkossaan, joka kaikista vallan välineistä luopuen on valmis tulemaan keskinäisen jakamisen paikaksi kaikille.” Näin vanhasta vaipuvasta valtakirkosta voi tulla vasta- ja vierikirkko ihmisen rinnalle.
Ohessa muutamia aihetta käsitteleviä kirjoituksia ja muitakin eri yhteyksissä julkaistuja ja pidettyjä puheenvuoroja.
Menköön kansankirkko, jos on mennäkseen. (Capitol 3/2008)
Vastavierikirkon papit (SANA 12.7.2007)
Teologi lähtee töihin – tuleeko teologia mukaan? (Teologia.fi 7.1.2011)
Mitä kirkolla minulle tarjottavaa?(Crux 4/2011, 24-27)