Mistä puhetaito viriää?

Julkaistu: syyskuu 7, 2010 | Kirjoittanut: Heikki Salomaa

Seurakunnasta tuli palauteviesti eräältä papilta:

Olen nyt kuunnellut useiden Joensuusta valmistuneiden ja siellä opiskelevien saarnoja ja puheita. Teidän tulee kiinnittää paljon huomiota puhetaitoon; se on aika lailla puutteellinen.

  1. Äänenkäyttö: sen voimakkuutta ja kuuluvuutta on mahdollista oppia. Missä mahtaa olla vika, kun äänenkäytön heikkouden huomaa lähes jokaisella.
  2. Puheen rytmitys: yksinkertaisesti vauhti on liian nopea ja rytmitys usein muutoinkin ontuva. Seurakunnalla täytyy olla mahdollisuutta ajatella, mitä puhuja/saarnaaja esittää.
  3. Rukous: seurakunta tajuaa, milloin liturgi rukoilee ja milloin puhuu rukouksen.

Mitä tälle asialle voisi olla tehtävissä? Mihin yhteyteen soveltavissa opinnoissa puhetaidon koulutusta tulisi lisätä?

Tietoja Heikki Salomaa

Elokuun alusta 2009: Joensuun teologisen tiedekunnan ja 1.1.2010 lähtien Itä-Suomen teologian osaston läntisen teologian soveltavien opintojen yliopistonlehtori. Tätä ennen olen toiminut seurakuntapappina Liperissä ja Mikkelissä sekä oppilaitospappina, rekisterinjohtajana ja yhteisen seurakuntatyön johtajana Joensuun ev.-lut. seurakuntayhtymässä. Väitöskirja (2007) Minustako papiksi? Soveltavia opintoja suorittava teologian opiskelija papin ammattikuvan ja identiteettinsä rakentajana. Joensuu.
Kategoria(t): Papin ammattitaito. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *