SUKU

JOHDANTO

Kiinnostukseni sukua ja sen historiaa kohtaan on kasvanut omien ikävuosien lisääntyessä. Sellainen näyttää olevan tyypillistä. Ehkä se on merkki tarpeesta ymmärtää jotain ajan kulumisesta ja omasta paikasta tapahtumien ja vuosikymmenten virrassa. Näille sivuille olen koonnut haltuuni päätyneitä dokumentteja isäni ja äitini suvuista.

Christensen

Äiti Thea Anneli Salomaan (1925 – 2016) hautajaisiin kokosimme kuvaesityksen, jossa käydään läpi hänen elämäntaipaleensa 1920-luvun Laatokan Karjalasta aina 2000-luvun Forssaan.

Salomaa

Tätini Vappu Julin (s. Salomaa) vietti 90-vuotisjuhliaan huhtikuussa 2018 ja tuo iloinen juhlapäivä motivoi kokoamaan yhteen Salomaan perheen historiaa Pomarkussa ja sitä ennen ja jälkeenkin.

Vappu syntyi 17.4.1928 Pomarkussa nelilapsisen perheen kuopuksena. Vapun isä oli Pomarkun seurakunnan kirkkoherra Otto Väinö Salomaa. Väinö oli naimisissa Hertta Hellin (os. Blomberghin) kanssa ja perheeseen syntyi neljä lasta:  Elli Inkeri (s. 28.9.1920), Jorma Olavi (s. 10.6.1923), Paavö Väinämö (s. 25.1.1927) sekä Vappu Tellervo (s. 17.4.1928). Vappu tunnettiinkin lapsena paremmin nimellä Pappilan Vappu.

1920-luvulle asti papit asuivat virkasäännön mukaisesti seurakuntien rakennuttamissa pappiloissa ja saivat suuren osan palkastaan seurakuntalaisten maksamina luontaistuotteina. 1920-luvulla tehtiin Suomen ev.-lut. kirkossa papin palkkauksen kokonaismuutos, jolloin siirryttiin rahapalkkaan. Vuonna 1885 painetussa Suomen Evankelis-Lutherilaisten Seurakuntain ja Papiston Matrikkelissa kuvataan tuolloin vielä kappeliseurakuntana toimineen Pomarkun papin senaikaista asumusta ja palkkausta seuraavasti:

Kappalaisen virkatalo ¼ virstan päässä kirkosta, Pomarkun kylän eteläpäässä lähellä Pomarkun jokea, joka silmänkannon päässä laskee Isojärveen. Seurakunta rakentaa virkatalon; päärakennuksessa 6 huonetta ja leivintupa, tarvitsee korjausta. Ulkohuoneet enimmäkseen hyvässä kunnossa. Virkatalolla on 2 tynnyrinalaa peltoa (kuudessa palassa), vaan ei niittyjä eikä metsää. Kylvö: syks. 20 kp. ja kev. yhtä paljon sekä 5 tynnyriä perunoita; tuottaa 8:nen jyvän. Heinillä, jotka seurakunta tuo, pidetään 1 hevonen, 3 lehmää ja 10 lammasta.  Puhdas tulo arvattu 100 markaksi.

Tässä ympäristössä Väinö Salomaa hoiti 28 vuotta pienen yksipappisen seurakunnan kirkkoherran tehtävää, viljeli pappilan tiluksia ja kasvatti perhettään.

Otto Väinö kuoli kesällä 1948 saatuaan äkillisen sairauskohtauksen heinäkuussa 1948. Hän eli vielä kaksi viikkoa halvauksen jälkeen ja menehtyi Noormarkun sairaalassa 2.8.1948.  Jo samana syksynä perhe muutti pois pappilasta ja hajaantui eri puolille maata. Onneksi perheen esikoinen Inkeri (Uotila) oli sinä vuonna opettajana Pomarkussa ja oli äitinsä apuna ja tukena koko vakiintuneen elämän murtuessa ja elämänpiirin vaihtuessa. Vappu oli isän kuollessa 20-vuotias ja silloisen lainsäädännön mukaan vielä alaikäinen. Hän oli juuri samana vuonna kirjoittanut ylioppilaaksi Porin tyttölyseosta ja oli saanut opiskelupaikan sairaanhoito-oppilaitoksesta. Perunkirjoitukseen elokuussa 1928 Vapun etuja valvomaan oli määrätty uskottu mies, paikallinen poliisikonstaapeli Antto Ylikoski.

Tälle sivulle on koottu dokumentteja Vapun ja hänen sisarustensa lapsuudesta ja nuoruudesta Pomarkusta ja Salomaan suvun vaiheista vuosisadan alkupuoliskolla. Olen koonnut tämän aineiston Vapun 90-vuotispäivien kunniaksi.

Onnea, Vappu! Ja monia armorikkaita vuosia!

SIIKAINEN

POMARKKU