2. – Olet valveilla

osa 2 - LEIKKAUS 12.12.2012 ja aika sairaalassa

JUSSIN PÄIVITYKSET:

Leikkaus alkoi aamulla luultavasti kahdeksan kieppeillä. Isä
siirrettiin n. klo 20 heräämöön. Kaikki hyvin, päivitän lisätietoa
kunhan sitä saan.

Lisätietoa (päivitetty klo 21.22):

  • Leikkaus kesti n. 12 tuntia ja meni suunnitelmien mukaan.
  • Leikkaava lääkäri oli hyvin tyytyväinen työn jälkeen.
  • Isää pidetään nukutettuna ja hengityskoneessa aamuun
    asti, jotta saa levätä.
  • Aamupäivällä olisi edessä siirto osastolle.
    - Jussi

13.12.2012
Imusolmukkeet olivat puhtaat! - Jussi

15.12.2012
Kävimme katsomassa Heikkiä tänään Kuopiossa. Minä, äiti ja Hanna sekä Kikka. Olihan se tiukkaa nähdä itselle tuttu isä täysin vuodelevossa, kun hän ei tätä ennen ole viettänyt päivääkään sairaalassa. Kommunikointi tapahtui vihkoon kirjoittamalla ja käsimerkein. Toipuminen edistyy hyvää vauhtia, tänään illemmalla olisi tarkoitus kokeilla vuoteen reunalle istumista ja lähipäivinä liikkeelle lähtemistä.

En voi kuin nostaa hattua sille tahdonvoimalle ja taistelutahdolle, jota tänään olin todistamassa. Se on suoranainen ihme, jos ei yksi syöpä tässä kukistu. Isä mainitsi myös, että Kuopiossa hoitajat ovat erittäin taitavia ja mukavia.

Päivittelen edelleen tätä blogia aina kun on jotain kerrottavaa, siihen asti kunnes Heikki taas pystyy itse jatkamaan kirjoittamista. Kiitos kaikille koko perhettä muistaneille, se tuntuu äärettömän ihanalta tässä tilanteessa, antaa voimaa kun tietää, että ei ole yksin.

- Jussi

17.12.2012
Tämän päivän aikana viestit ovat lennelleet pitkin poikin ilmoja. Tässä lyhyt tiivistelmä päivän uutisista:

  • Ties kuinka monesta letkusta on jäljellä enää kolme.
  • Tämän kirjoittamisen aikaan päänkääntökieltoa on jäljellä enää 21 tuntia.
  • Isä saa jo nousta sängyn laidalle istumaan, kohta varmaan jo lähdetään liikkeelle.
  • Heikki on myös tottunut alussa inhottavilta tuntuneisiin pakollisiin hoitotoimenpiteisiin.
  • Loppuviikosta olisi jo näillä näkymin mahdollista puhua.
  • Harvalla miehellä on muuten titaania leuassa…minun isälläni sitä on :)

- Jussi

18.12.2012
Kävimme tänään Merjan ja Kaisan kanssa katsomassa isää Kuopiossa. Tunto alkaa palailla pikkuhiljaa leikatulle alueelle, ainakin siellä tuntuu jo kihelmöintiä (tosin osa leikkausalueesta jää tunnottomaksi). Heikki pystyy jo irvistämäänkin ja irvistys on symmetrinen (mikä on mahtava juttu). Lisäksi huomenissa plastiikkakirurgi antanee luvan käännellä päätä ja kohennella asentoa. Samalla olisi tarkoitus aloittaa nielemisharjoitukset, vedellä. Paraneminen edistyy siis hyvää vauhtia.

- Jussi

19.12.2012
Isä aprikoi tänään, että pitäisikö kasvattaa parta. Päivän kiitosaiheita ovat istuminen ilman yskänpuuskia ja puhtaat vaatteet. Ja yksiö, kun neliötä kaivattiin huonompikuntoisille.

Iltateellä istuessa ja asiaa pohtiessa mietittiin miten paljon me Heikkiä (aviomiestä/isää) kaivataan. Kaisa on monta kertaa tämän viikon aikana miettinyt, että nyt kaipaisi isän neuvoja, mutta isälle ei ole voinut soittaa. Minä olen huomannut ihan saman jutun. Ja sen, miten monta uutta asiaa on joutunut kohtaamaan näin joulun alla: Miten ostetaan kinkku? Miten se paistetaan? Kuinka joulukuusi sulatetaan? Paljon erilaisia miesasioita, joihin nyt perheen vanhimpana (flunssa poislukien) terveenä miehenä olen joutunut törmäämään. Merja taas kaipaa hyviä pitkiä keskusteluja ja syliä.

- Jussi

20.12.2012

HEIKKI PÄIVITTÄÄ

Tänään leikkauksesta toipuminen on taas edennyt isoin askelin. Pää kestää nyt hyvin istumista ja seisomista. Myöskään yskänpuuskia ei enää tule kuin hyvin harvoin. Aamupäivän iso ilo olikin tasoford-ajelu eli kävelyharjoitukset kyynärpäätuilla varustetulla rollaattorilla. Oli molemminpuolinen ilo vilkutella hoitajille käytävällä ja nähdä heidän ilmeensä. Moni ei ollut nähnyt minua kertaakaan pystyasennossa.

Nyt on menossa nielemisen uudelleen opettelu. Kunpa saisin taas sen monen lihaksen yhtäaikaisen synkronoinnin muutettua automaattiseksi. Esteenä on vielä kielen mahtava turvotus ja liman tungeksiminen eri puolilla suuta ja kurkkua. Lääkäri kuitenkin tuntuu uskovan minuun, sillä hän vaihtoi hengityskanyylini puhumisen mahdollistavaksi reiälliseksi malliksi!

Puhe ei kuitenkaan vielä kiinnosta, se on kivualista ja ääni on kuin rantojen miehillä pahimman flunssan kourissa. Ehkäpä vielä ennen tämän vuoden päättymistä saan ääneen lausua rakkaitteni nimet.

Pääasiassa siis taistelen leikkauksen oheisvaikutusten kanssa, joista pitää myöskin toipua. Itse leikkaushaava suussa ja kurkussa on parantunut hyvin. Kudossiirre on lähtenyt hyvin pelaamaan yhteen suun verenkierron kanssa. Jos tämä kokonaistoipuminen leikkauksesta onnistuu onnistuu suunnitellusti, tammikuussa suunitellaan seuraavaa vaihetta eli sädehoitoja Joensuussa.

Kun luen muutaman kuluneen päivän aikana lähettämiäni tesktareita, iloitsen siellä yksinkertaisista asioista, seisomaan nousemisen onnistumisesta, suolen toiminnasta, pesulla käymisestä, kivuttomuudesta, parista yhtäjaksoisesta nukkumistunnista. Toisella syvällä tasolla olen kuitenkin koko ajan iloinnut kaikesta Jumalan huolenpidosta, turvallisuuden tunteesta sekä yhteydestä ja tuesta, jota niin monien lähettämistä tukiviesteistä olen saanut.

Yhä selvempää on, että Jumalalla on edelleen asiaa sairastumiseni tiimoilta. Sitä haluan keskittyä kuuntelemaan. Onneksi saan viettää nämä päivät korva- ja suuosastolla yksityishuoneessa ja kuunnella Merjan tuomasta matkaradiosta Radio Yle1:n mainioita jouluradio-ohjelmia. Ehkä näillä kahdella kuuntelemisella on tekemistä toistensa kanssa.

22.12.2012 JOULUAATONAATON AATTO

Koulujen joulukirkkojen päivä, joulumatkustamisen päivä, kuusen ja kinkun sulattamisen päivä. Täällä sairaalassa joulun lähestyminen näkyy osaston käytävälle tuodussa muovikuusessa, joka on koristeltu suurilla värillisillä palloilla. Muutamilla ikkunoilla on myös kynttelikköjä ja ovissa kransseja. Joulu tulee myös suureen sairaalaan.

Myös siinä näkyy joulun lähestyminen, että osasto tyhjenee. Kotiinlähtökuntoiset ovat lähteneet ja jäljelle olemme jääneet me, jotka vietämme joulun sairaalassa. Näillä näkymin jouluruuaksi minulle tarjotaan tänä vuonna mansikan makuista Nutrison-soijavalmistetta suoraan nenämahaletkulla annosteltuna. Nieleminen ei näet ole toivotusti lähtenyt käyntiin vaan vedenkin nieleskely takeltelee.

Muuten olenkin edistynyt toipumisessa niin suotuisasti, että tämä hidasoppisuus on vain otettava tarpeellisen nöyryyden opettelemisena.

Eilen siis vaihdettiin hengitystieavanteeseen korkillinen kanyyli. Kun kanyylissa on korkki, ilma virtaa äänihuuliin. Mutta millainen ääni? Puheeni kuulostaa samalta kuin rantojen tenuremmin ykkösbasson ääni pahimman syysflunssan aikaan. Onneksi hoitajat saavat siitä selvää. Lippujen ja lappujen kirjoittelu on vaihtumassa jutteluksi. Huumoria on siinä paljon helpompi käyttää.

Kasvoista poistettiin tänään noin 40 tikkiä. Leuanalus näyttää just niin frankensteinilta kuin olla ja saattaa. Ei se mitään, jokaisella meistä on omat arpemme. Toisilla piilossa, toisilla esillä. Näkyvät arvet muistuttavat vain sitä, että kenenkään ei pidä suhtautua elämään pintapuolisesti ja itsestäänselvyytenä, ei omaan elämäänsä eikä kanssaihmisen elämään.

Ainoa, joka tuntee kaikki arvet ja haavat, on meidän Herramme.

Heikki Kotila tiivisti ajatuksen radiohartaudessaan 26.11.2007

Kun on haavat luettu, käydään rauhassa nukkumaan. Ja tulee uni.
Tällainen on ihmisen lapsen kotiintulo. Pihalta sisään, illasta toiseen, pienen ihmisen kohdalla. En usko, että se on sen kummempaa elämän viimeisenä iltanakaan. Isä lukee haavat.

23.12.2012 AATONAATTO

Mustikkakeitto! Lasi mustikkakeittoa! Hoitaja toi sen jo tunti sitten tuohon hoitopöydän kulmalle! Siinä me kaksi silmäilimme toisiamme, mustikkakeitto ja minä! Sitten nousin ja asetuin rohkeasti sen eteen, tartuin mukiin, hörppäsin ja tein kaikki eilen oppimani kommervenkit. Pää voimakkaasti kallellaan, henkeä pidättäen, tunsin keiton maun suussani ja nielin, nielin, nielin ja nielin yhä uudestaan ja tunsin, miten se valui ruokatorvessa. Ja hörppäys kerrallaan muki tyhjeni! Ei yskimistä eikä kakomista!
Voitin taistelun ja sairaalan paitakin säilyi puhtaana! Mihin tässä enää joulukaloja tarvitaan!

24.12.2012 JOULUAATTO

Joulu.
Hämärtyy.
Soivat huoneessani hiljaisuus ja yksinäisyys.
Ovea avaamatta astut sisään, Puusepän poika.
Katsot: lämpenee ilma.
Sulaa.
Valuu hikeä noenmustaa kasvoiltani, helpottuu.
Sytytät kynttilät.
Ovea avamatta poistut. Tuoksuu säteilevä lumentuore puu.

(Yrjö Kaijärvi 1959)

Ystäväni Tarja Lieksasta lähetti Kaijärven mystisen runon joulutervehdyksenään. Haluan jakaa sen kanssanne tämän joulun tunnelmissani. Päivemmällä selviää, miten ja millä aikataululla suunniteltu siirtoni Joensuuhun voisi onnistua.

klo 16. Siirto onnistui suunnitellusti. Makoilin tiukkaan paketoituna pienen pohjoissavolaisen perusambulanssin takatilassa ja katselin takaikkunasta tielle. Samalla kuuntelin Jouluradion nettilähetystä ja seurasin, miten tutut maisemat jouluaaton huurteessa ja hämärässä kiertyivät kilometri toisensa jälkeen näkyville. Ei paleltanut eikä koskenut mihinkään. Voisi olla huonomminkin.

Hyvältä tuntui tulla kotikaupunkiin ja päästä halaamaan Merjaa. Enää viisi kilometriä matkaa joulukotiimme!

25.12.2012 JOULUPÄIVÄNÄ

”Heittäkäämme pois kaikki maalliset huolet.
Ottaaksemme vastaan Kaikkeuden Kuninkaan.”

Sairaalahuoneen hämärässä kuuntelin jouluaamun ohjelmaa korvanapeilla kännykän nettiradiosta. Siunatut tekniikan edistysaskeleet! Ensin osallistuin Rovaniemen seurakunnan juhlailoa säteilevään jumalanpalvelukseen ja sen väkevän virrenveisuuseen. Sitten päästiinkin Vaasaan Pyhän Nikolauksen kirkkoon, jossa toimitettiin Kristuksen syntymäjuhlan liturgia.

Jukuripäiselle luterilaiselle teki hyvää kuulla kymmeniä kertoja toistuva kerubiveisun kehotus.

”Heittäkäämme pois kaikki maalliset huolet.
Ottaaksemme vastaan Kaikkeuden Kuninkaan.”

Välillä lauloi pappi, sitten taas kuoro ja toisinaan veisaajat toistensa lomassa ja yhtäaikaa.
Lopulta viesti meni perille, ihon alle. Tajusin, että nämä tämänhetkisetkin huoleni ovat pintatomua verrattuna siihen, että Kaikkeuden kuningas tulee.

Se on mielensisäinen hämmentävä oivallus, että toinen todellisuus on tuossa aivan hipaisuetäisyydellä ja sen voimavaikutukset – ei, vaan sen Elävä Persoona – haluaa nostaa pois kaikki huolet ja murheet päästäni ja päältäni.

Kun oma vointi näin kohenee, alkavat silmät ja korvat samalla nähdä, mitä ympärillä tapahtuu. Rukoilen tässä hiljaisuudessa kämmenristiä puristaen tuskaisen huonetoverini puolesta, joka odottaa noutajia päästäkseen pitkään suunniteltuun jalan amputaatioleikkaukseen.

Täällä Joensuussa näet silmä-, korva-, suutautien osasto yhdistettiin viime lauantaina verenkierto- ja urologisten tautien osastoon. Eri alueille erikoistuneet hoitajat täydentävät tulevaisuudessa toistensa osaamista. Ensin he yrittävät löytää omat potilaansa, paperinsa ja tarvikkeensa eri huoneisiin kärrättyjen laatikoiden seasta.

Aamiaiseni käsitti mehulasin, suosikkini mustikkakeittomukin ja luumujogurtin! Kaikki meni!

26.12.2012 TAPANINPÄIVÄNÄ

Olen joulupäivänä nauttinut noin litran nesteitä, vettä, mehuja, kiisseleitä ja kaiken kruunuksi tillillä maustettua katkarapu-perunasosekeittoa! Tätä jouluateriaa on kannattanut viime päivät tavoitella!

Hengitystieavanne on jo puoliksi kuroutunut kiinni, kertoi hoitaja vaihtaessaan harsotaitosta sen päältä.

Aina mennään parempaa, sillä nyt jo kärsimättämyyskin on ryhtynyt minua kannustamaan!

Alan olla jo niin hyvässä kunnossa, että huomaan ilmaisevani ärtymystä ja turhautumista joissain tilanteissa. Tähän asti kaikki energia on mennyt toipumisponnisteluihin. Masentavaa on, että käytökselläni haavoitan ihmisiä, jotka kaikkein eniten ovat tukeneet ja kannatelleet minua ja joiden rakkaus antaa minulle syyn elää. Tämän osan tuttua Heikkiä olisin täysin valmis jättämään sairautta edeltäneeseen elämään, mutta se ei näytä kysyvän lupaa tulla mukaan tähän uuteen.

Huonetoverini vietiin lopulta suunniteltuun leikkaukseen ja joulupäivän illan käytin kuunnellen RadioYle1:n lähettämää Bachin jouluoratoriota korvanapeilla vain joulukynttelikön valaisemassa huoneessa. Äänenvoimakkuus lähes täysillä! Mahtavaa menoa! Suuri nautinto! Kelluin siinä musiikissa ja välillä varmaan nukahdinkin kuoro-osuuksien ja aarioiden ja resitatiivien vuorotellessa. Halusin paeta johonkin itseäni suurempaan ja puhtaampaan.

Oltiin jo menossa viidennen kantaatin lopulla, kun huomasin mieleni tarttuvan bassoaarian rukoukseen ”Erleucht auch meine finstre Sinnen”, vapaasti suomentaen ”Herra, valaise myös minun synkkä sieluni”. Ääni sisälläni rukoili kiivaasti tuota rukousta.

Erleucht auch meine finstre Sinnen,
erleuchte mein Herze
durch der Strahlen klaren Schein!
Dein Wort soll mir die hellste Kerze
in allen meinen Werken sein;
dies lässet die Seele nichts Böses beginnen.

J. S. Bach: Weihnachts Oratorium, teil nr. 47. Arie, Bass

En ollutkaan enää konsertissa vaan äkkiä aivan kahden Jumalan kanssa. Toisella oli tarjottavana valo ja vapautus ja toisella pettymys itseensä, sumeaksi paljastunut sisikunta.
Bachille ja kaikille eilisillan esittäjille olen kovin kiitollinen, että tähän kohtaamiseen minulle avattiin ovi.

Äkkiä olin aivan hereillä ja etsin äkkiä oratorion tekstit netistä. Loppuaika menikin siinä, että rivi riviltä seurasin teoksen etemistä aina päätöskoraaliin asti. Sen myötä saivat kyytiä kaikki vanhat viholliset, kuolema, paholainen, synti ja helvetti. Niille on nyt löytynyt voittaja, kun Jumala astui Vapahtajaksi ihmissuvun keskuuteen.

Nun seid ihr wohl gerochen
an eurer Feinde Schar,
denn Christus hat zerbrochen,
was euch zuwider war.
Tod, Teufel, Sünd und Hölle
sind ganz und gar geschwächt;
bei Gott hat seine Stelle
das menschliche Geschlecht.

On kulunut tasan kaksi viikkoa leikkauksesta. Tätä tarttumista ansiotta osakseni tulleisiin lupauksiin tämä loppuelämä tulee olemaan. Loppuun asti mennään täysin keskentekoisina. Nyt tapaninpäivän aamiaiseksi tarjottiin mehua, mehukeittoa, kauravelliä ja jogurttia. Velli oli vielä vielä liian sakeaa, mutta muu kaikki jo menee sinne minne pitääkin.

Tänään saapuvat ensimmäiset rakkaat jouluvieraat viikoksi Joensuuhun.  Rakas vävy liittyy joukkoon huomenna, jonain lähipäivistä myös minä! Toivon mukaan!

27.12.2012

Kävin aamulla puntarissa. Järjestämme arvauskilpailun. Miten Heikin kuntokuuri on vaikuttanut painoon?

Vaihtoehdot: Paino on entiseen verrattuna a) +1 kg, b) – 3,4 kg, c) – 6 kg, d) – 8,5 kg.

Oikein arvanneiden kesken jaetaan palkinnoksi pieni pullo mansikan makuista proteiinijuomaa! Vastausaika jatkuu 27.12.2012 klo 17 asti.

klo 17.15 täydennys: Oikea vastaus on vaihtoehto c) eli noin 6 kiloa. Suurin osa veikkasi aivan oikein! Hyvä! Kiitos kaikille osallistuneille!

Paino tosiaan putoaa melkoisesti leikkauksen jälkeisinä päivinä ja minun kohdallani se merkitsi hiukan yli kuuden kilon laskua. Nyt on vastaavasti käynnistynyt aktiivinen menetettyjen kilojen metsästys, ennen kaikkea elimistön ravitseminen mahdollisimman proteiinipitoisella, toistaiseksi soseutetulla ruualla, jotta haava- ja arpikudokset hyvin paranisivat.

Kaikki oikein vastanneet ja kaikki muutkin ovat tervetulleita poikkeamaan, kun pääsen – todennäköisesti huomenna – kotiin. Katsotaan, millainen hörppäys proteiinijuomaa olisi tasapuolinen palkinto kaikille oikein vastanneille. ;)

Nenämahaletku poistettiin tänään, joten vähitellen kaikki ehdot sille, että pääsisin kotiin, alkavat täyttyä. Eletään kuitenkin päivä kerrallaan, ja katsotaan, miten käy.

28.12. pääsin kun pääsinkin kotihoitoon.

Paluu syöpätarinani alkuun

3 vastausta kohteessa 2. – Olet valveilla

  1. Marjatta Tykkyläinen sanoo:

    Jumalan siunausta, kivutonta paranemista ja hyvin, hyvin taitavien hoitajien kohtaamista työhistoriani parhaalle esimiehelle. Nyt puolen vuoden aikana olen käynyt sairaalassa lähes joka päivä, ystäviä kohtaamassa ja itsekin hoitoa saamassa ja voin sanoa ”olet taitavissa käsissä”. Ja kohdatessa sanomme MOI! Se tarkoittaa ”Meillä on ISÄ”

    Kädet ristissä!

    Marjatta T.

  2. Maila Viitalahti sanoo:

    Hei! Tänään kuulun, että sinulla on ollut tuollainen operaatio! Muistaakseni ohitimme toisemme kirjaston nurkalla viime viikolla, hyvin olet toipunut! Kyllä nykyään osataan!!!
    Toivotan kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi, erityiset terveiset Jussille!

    Hyvää Vuotta 2013!

    Terveisin Maila V.

  3. Ristoja Raita Ruskomaa sanoo:

    Terve Veli! – Onneksi puskaradio toimii. – Kauttasi Heikki saimme paljon, sen suuruus avautuu varmaan pisaroittain. Tarvitaan sellaisen oven raottumista, josta kyllin pienenä voi hiipiä sisään. Jään ja jäämme m,iettimään, mutta samalla iloitsemaan. Kuljit tosi ahtaan portin kautta tai kuljetettiin, tuettiin ja varmaan tänään valolla ja elämän rohkeudella on jo paljon sijaa. Jumalan koulussa olemme ja ensi luokalla, emmekä osaa viitata, kun vastauskin löytämättä. Siihen tapaan Aku Räty joskus haastoi. Mutta opetuslasta ei heitetä, jätetä. Siinä kivaan hakattuna toivo.
    Sinulle Heikki ja kaikille rakkaillesi armovalon runsautta, kevät saapuu! – Risto ja Raita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>