1. – Sinä näet

OSA 1 – ENNEN LEIKKAUSTA

30.11.2012
Kävin Hammaspaikassa näyttämässä hammaslääkärille vertavuotavaa ientä ja heiluvaa hammasta. Hän otti siitä kaksi kuvaa ja kutsui kollegan tarkastelemaan näkymää. Tämä  päätti poistaa kaksi irtonaisinta hammasta ja lähettää näytepalan Kuopioon patologin tutkittavaksi.

7.12.2012
Sain kutsun saapua 10.12. KYS:n suu- ja leukaosastolle neuvonpitoon patologin kanssa. Ikenestä otetusta näytteestä löytyi karsinoomaa. Kiirellisyysaste toimenpiteessä on tiettävästi korkea. Maanantaina tiedetään siten varmaan jo leikkauspäiväkin.

8.12.2012
Luottamus ja huoli leikkivät piirileikkiä mielessäni.
Oudot kumppanukset ja kuitenkin kulkevat käsitysten.
Jumala tuli kylään, enkä tahdo kestää hänen kirkkauttaan.

Kaikki näyttää kovin erilaiselta tässä valossa.

Kyyneleitä, halauksia ja rukouksia ei enää pysty laskemaan.
Menin jo luvuissa sekaisin.
Koko elämäni näkyy yhdellä kertaa rakkaitteni silmissä.
Jumalan käsissä se kuitenkin on talletettuna.

9.12.2012
Eilen ostin Merjan kanssa joulukuusen valmiiksi pihalle odottamaan. Tuttu myyjä kertoi
olevansa tänä jouluna viimeistä kertaa kuusia myymässä. Myyjäisistä käytiin ostamassa karjalanpiirakoita. Parhaita olivat alennuksessa myydyt, joiden hintaa oli laskettu tummaksi menneen paiston takia. Maistelimme vain muutaman. Loput pakastettiin odottamaan jouluvieraita. Paljon muutakin jouluvalmisteluun liittyvää on mietitty sen varalta, olenko jo päässyt sairaalasta kotiin. Niin toivon. Mutta missä kunnossa, siitä ei ole tietoa.
Eilen soitin lukuisille ystäville ja omaisille ja kerroin sairaudestani ja sairaalaan menosta. Vaikka soittokierros oli raskas, koin kuitenkin hyvänä tämän jakamisen ja ennenkaikkea sen myötäelämisen ja tuen, joka kaikkien suhtautumisesta välittyi.

Lupaukset esirukoustuesta vaimokullalle, minulle ja koko perheelle olivat hyvin tärkeitä. Olo on merkillinen. Sydän tuntuu lyövän hädissään kuin lampaansaparo ja kuitenkin mieli on levollinen. Monet tutut raamatunjakeet, joululaulut ja adventtivirret viiltävät sisään kuin kuuma veitsi voihin. Kaikilla tutulla on uutta syvää sanottavaa uudessa maisemassa. Olemme paljon puhuneet yhdessä, laulaneet ja rukoilleet. Ehkä esirukoukset tuntuvat siinä. On kuin jossain olisi ympyrä, rukoilijoiden ketju, johon meidät on nostettu kuin syliin. Vielä yksi yö maanantaihin. Onneksi monet ovat kulkeneet tätä polkua ennen minua.

10.12.2012
Varhaisella pikavuorolla Kuopioon. Matkalla itkin hiljaa hämärän bussin takapenkissä ja luin ystävien ja läheisten lähettämiä rohkaisuviestejä. Monet ovat mukana tällä matkalla. Kiitos siitä!

Sairaalassa labran ja suun panoraamakuvauksen jälkeen tapasin hammaspatologin ja professorin, joka tuli leikkausalista tutkimaan tapaustani. Molemmat päätyivät tulkintaan, että kasvain alaleuassa on paikallinen ja selvärajainen. Imusolmukkeet eivät olleet turvoksissa. Seuraavaksi sain lähetteen tietokonetomografiaan, jossa ylävartalo viipaloitiin kuvakerroksiksi. Jodinesteen virtaus laskimossa sai aikaan metallin maun suussa. Laitteen sisuksiin oli silmien kohdalle liimattu pieniä heppatarroja pikkupotilaita ilahduttamaan. Katselin niitä ilokseni minäkin.

Lopuksi pääsin vielä korvapolille kirurgin katsottavaksi. Kokeneella lääkärillä oli jäntevät sormet ja varmat otteet, joilla hän aikansa tutki suutani ja kaulaani. Myös olivat jo tomografiakuvat näytöllä ja lääkärillä niistä hyvää kerrottavaa. Kasvain löytyi sieltä, missä sen tiedettiinkin olevan eikä muualta mitään hälyttävää. Tapaukseni pääsee jo huomiseen tuumoritiimin kokoukseen arvioitavaksi ja suunniteltavaksi. Niinpä systeemi nielaisi minut yöksi osastolle ja jäin odottamaan leikkauspäivän määräämistä ja tarkempia kuvauksia edessä olevasta operaatiosta.

Syöpähoitaja aloitti sekä tiedollisen että psyykkisen valmennuksen leikkauksesta toipumiseen ja tammi-helmikuussa odottaviin sädehoitoihin. Ilokseni kuulin, että ne annetaan Joensuussa ja kotikaupungin laitteet ovat Itä-Suomen parhaat. Lääkäri ja hoitaja molemmat lupasivat, että sekä leikkauksesta toipuminen että säde/solumyrkkyhoito ovat uuvuttavia maratoneja. Sitten lääkäri katsoi minuun ja sanoi, että erinomaiselta näyttävät näin nuoren miehen mahdollisuudet toipua kokonaan.

– Kovinpa annat isoja lupauksia, kommentoin. Hän ei kuitenkaan perunut sanojaan. Tällaisista pienistä murusista rakentuu inhimillinen toivo.

11.12.2012
Lueskelin virsikirjaa hartaudeksi ja rohkaisun sana oli tänä aamuna minulle virressä
12:6. Hän kutsuu elämään!  Nyt olin tunnin oikein hyvällä suuhygienistillä. Tarkka ja taitava ammattilainen ja vielä ystävällinen.

Klo 12.20 menen opastukseen syöpähoitajan luo ja klo 13 alkaa leikkausneuvottelu kaikkien siihen osallistuvien lääkäreiden kesken ja kanssa. Jos ottavat oikein säpäkän linjan, voivat määrätä operaation jo lähipäiviin. Sitä toivon itsekin. Toisaalta olisi mukavaa käydä kotona, olla hetkiä rakkaiden kanssa
– ja ehkä syödä huomenna yliopistolla jouluateria. 🙂 No, molempi parempi.

klo 16.00 äkkimuutos aikatauluun: saan peruutusajan leikkaukseen jo huomiseksi. Yhden jonossa olleen leikkaus peruuntui rytmihäiriöiden takia. Olin jo ehtinyt ala-aulaan. Nyt tulin takaisin osastolle ja minua ryhdytään valmistelemaan huomiseen. Edessä on parin viikon puhumaton aika, kun kropassa on hengitysputki ja nenämahaletku ja muutama muu piuha. Pää on tuettu liikkumattomaksi ja alkuvaiheen viestintä tapahtuu käsin. Ja huokauksin. Jatkan tänne päivitystä, kunhan toipuminen on siinä vaiheessa. Kiitos kaikille ystäville, työtovereille ja rakkaille sukulaisille kaikista tukiviesteistä!
Niillä on uskomaton merkitys!

ks. OSA 2 – LEIKKAUS JA AIKA SAIRAALASSA

Paluu syöpätarinani alkuun

Vastaus kohteessa 1. – Sinä näet

  1. Maija Heiskanen sanoo:

    Hei!

    Olin Hanneleen yhteydessä ja hän mainitsi blogistasi. haluan myös olla rukoilemassa puoelestasi. Terv. Maija Heiskanen (os.s. Hartikainen.

    Voimia ja siunausta tulevien hoitojen ja toipumisen aikana!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *