Pappisvihkimysten määrä kääntyi vuonna 2015 nousuun ensimmäisen kerran viiteen vuoteen. Näin katkesi vuodesta 2010 alkanut kehityskulku, jossa kirkko kykeni vuosittain työllistämään yhä pienemmän määrän uusia teologian maistereita.
Vuonna 2015 vihittiin Suomen ev.lut. kirkossa 85 uutta pappia. Määrä on liki kolmanneksen suurempi kuin edellisenä vuonna. Vuonna 2014 pappisvihkimyksiä olikin ennätysmäisen niukasti, kun vain 65 teologian maisteria sai ordinaation kirkon virkaan.
Seurakuntien taloudellisen tilanteen tiukkeneminen näyttää suoraan vaikuttavan pappisvihkimysten määriin. Seurakunnat eivät täytä kaikkia avoimeksi tulevia tehtäviä tai niitä täytetään määräaikaisesti, jolloin seurakunnalla on mahdollisuus paremmin harkita reurssiensa riittävyyttä ja toimiaan tilanteiden muuttuessa.
Joensuun teologian maistereiden osuus papiksi vihityistä on vaihdellut vuosittain 20 – 30 % välillä. Vuonna kirkkoon vihittiin 17 Joensuusta valmistunutta teologian maisteria.
kuvio 1. 1990-luvun lopulta papiksi vihittyjen määrä on vaihdellut 65 ja 147 välillä.
Joensuulaisten teologian maistereiden työllistyminen näyttää painottuvan voimakkaasti niihin hiippakuntiin, joiden kanssa Itä-Suomen yliopiston teologian osasto on kiinteässä yhteistyössä kirkollisten soveltavien opintojen toteuttamisessa.
Papiksi vihityistä 72 sai virkamääräyksen kirkon tehtäviin ja 13 toimii pappina jonkun kristillisen järjestön tai koulumaailman palveluksessa. Kirkon tehtäviin annetuista virkamääräyksistä 85 % oli määräaikaisia ja vain 11 pappia (eli 15 % kaikista) aloitti pysyvissä työsuhteissa (virkamääräys toistaiseksi). Pätkäpappeus näyttää siten olevan papin uran alkuvaiheen pääasiallinen muoto.
Määräaikaisten virkamääräysten pituus vaihteli vuonna 2015 kolmesta kuukaudesta kahteeen vuoteen. 62 papiksi vihityn kohdalla tuomiokapitulin tiedotteissa kerrottiin annetun virkamääräyksen kesto. Niiden keskiarvo oli 8,8 kk (mediaani 8 kk). Tällaisten työjaksojen yleisimpinä taustatekijöinä ovat viran vakinaisten hoitajien perhepoliittiset vapaat ja vuorotteluvapaat.
taulukko 1. Vuonna 2015 papiksi vihityt hiippakunnittain.
Pätkäpappeudesta kirjoitin vuonna 2014 yhdessä Visa Tuomisen kanssa artikkelin Työpoliittiseen aikakauskirjaan 1/2014: Pätkäpappina – aina toisen jäljillä.
Aihetta on myös pohdittu teologikoulutusyksiköiden yhteisessä Tulevaisuuden teologi -selvityksessä: Teologikoulutustarveselvitys 2015 , luku 5. Työelämä haastaa teologisen koulutuksen riittävyyden, Visa Tuominen & Heikki Salomaa (37-43).
Havaitsimme siinä nuoren työntekijän kokemia ongelmia, joihin kaikkiin liittyy ammattitaitovaatimuksia. Tärkeimpiä näistä olivat:
- pätkätyöurien ja työelämän epävakauden ja vaativuuden haasteet
- epärealistinen käsitys omasta roolista, voimavaroista ja tehtävästä
- turhautumisen, pettymyksen ja uupumisen kehityskulut
Kun pätkäpappeudesta on tullut normaali pappisuran käynnistymisen muoto, sirpaleisen työn aiheuttamat haasteet olisi syytä ottaa huomioon sekä yliopiston järjestämissä soveltavissa opinnoissa että kirkon ordinaatiokoulutuksessa.
