Pappisvihkimysten määrä kääntyi nousuun

Pappisvihkimysten määrä kääntyi vuonna 2015 nousuun ensimmäisen kerran viiteen vuoteen. Näin katkesi vuodesta 2010 alkanut kehityskulku, jossa kirkko kykeni vuosittain työllistämään yhä pienemmän määrän uusia teologian maistereita.

Vuonna 2015 vihittiin Suomen ev.lut. kirkossa 85 uutta pappia. Määrä on liki kolmanneksen suurempi kuin edellisenä vuonna. Vuonna 2014 pappisvihkimyksiä olikin ennätysmäisen niukasti, kun vain 65 teologian maisteria sai ordinaation kirkon virkaan.

Seurakuntien taloudellisen tilanteen tiukkeneminen näyttää suoraan vaikuttavan pappisvihkimysten määriin. Seurakunnat eivät täytä kaikkia avoimeksi tulevia tehtäviä tai niitä täytetään määräaikaisesti, jolloin seurakunnalla on mahdollisuus paremmin harkita reurssiensa riittävyyttä ja toimiaan tilanteiden muuttuessa.

Joensuun teologian maistereiden osuus papiksi vihityistä on vaihdellut vuosittain 20 – 30 % välillä. Vuonna kirkkoon vihittiin 17 Joensuusta valmistunutta teologian maisteria.

kuvio 1. 1990-luvun lopulta papiksi vihittyjen määrä on vaihdellut 65 ja 147 välillä.

Papiksi-vihityt-ja-Joensuusta-valmistuneet-1997-2015

Joensuulaisten teologian maistereiden työllistyminen näyttää painottuvan voimakkaasti niihin hiippakuntiin, joiden kanssa Itä-Suomen yliopiston teologian osasto on kiinteässä yhteistyössä kirkollisten soveltavien opintojen toteuttamisessa.

Papiksi vihityistä 72 sai virkamääräyksen kirkon tehtäviin ja 13 toimii pappina jonkun kristillisen järjestön tai koulumaailman palveluksessa. Kirkon tehtäviin annetuista virkamääräyksistä 85 % oli määräaikaisia ja vain 11 pappia (eli  15 % kaikista) aloitti pysyvissä työsuhteissa (virkamääräys toistaiseksi). Pätkäpappeus näyttää siten olevan papin uran alkuvaiheen pääasiallinen muoto.

Määräaikaisten virkamääräysten pituus vaihteli vuonna 2015 kolmesta kuukaudesta kahteeen vuoteen. 62 papiksi vihityn kohdalla tuomiokapitulin tiedotteissa kerrottiin annetun virkamääräyksen kesto. Niiden keskiarvo oli 8,8 kk (mediaani 8 kk). Tällaisten työjaksojen yleisimpinä taustatekijöinä ovat viran vakinaisten hoitajien perhepoliittiset vapaat ja vuorotteluvapaat.

taulukko 1. Vuonna 2015 papiksi vihityt hiippakunnittain.

Tilasto-vuoden-2015-papiksi-vihityt

Pätkäpappeudesta kirjoitin vuonna 2014 yhdessä Visa Tuomisen kanssa artikkelin Työpoliittiseen aikakauskirjaan 1/2014Pätkäpappina – aina toisen jäljillä.

Aihetta on myös pohdittu teologikoulutusyksiköiden yhteisessä Tulevaisuuden teologi -selvityksessä: Teologikoulutustarveselvitys 2015 , luku 5. Työelämä haastaa teologisen koulutuksen riittävyyden, Visa Tuominen & Heikki Salomaa (37-43).

Havaitsimme siinä nuoren työntekijän kokemia ongelmia, joihin kaikkiin liittyy ammattitaitovaatimuksia. Tärkeimpiä näistä olivat:

  • pätkätyöurien ja työelämän epävakauden ja vaativuuden haasteet
  • epärealistinen käsitys omasta roolista, voimavaroista ja tehtävästä
  • turhautumisen, pettymyksen ja uupumisen kehityskulut

Kun pätkäpappeudesta on tullut normaali pappisuran käynnistymisen muoto,  sirpaleisen työn aiheuttamat haasteet olisi syytä ottaa huomioon sekä yliopiston järjestämissä soveltavissa opinnoissa että kirkon ordinaatiokoulutuksessa.

Tietoja Heikki Salomaa

Elokuun alusta 2009: Joensuun teologisen tiedekunnan ja 1.1.2010 lähtien Itä-Suomen teologian osaston läntisen teologian soveltavien opintojen yliopistonlehtori. Tätä ennen olen toiminut seurakuntapappina Liperissä ja Mikkelissä sekä oppilaitospappina, rekisterinjohtajana ja yhteisen seurakuntatyön johtajana Joensuun ev.-lut. seurakuntayhtymässä. Väitöskirja (2007) Minustako papiksi? Soveltavia opintoja suorittava teologian opiskelija papin ammattikuvan ja identiteettinsä rakentajana. Joensuu.
Kategoria(t): Papin ammattitaito, Työelämä kirkossa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *